Menimme sitten vasta nyt lauantaina erkkariin kun se olisi ollut PERJANTAINA! Olen oikeasti ihan hirvittävän kettuuntunut itselleni siitä etten tajunnut että näyttely voisi olla viikollakin... kesäloma tai ei jotkut silti työskentelevät vaikka nuoria ovatkin! Silti jälkiviisaus on maailman paskinta viisautta suoraan sanoen. Eihän tälle nyt voi mitään mutta silti jotenkin on pahoillaan oleva olo. Toisaalta sain viettää perjantaina aikaa erään ystäväni kanssa joka lähtee vuodeksi Saksaan ja en voi sanoa että katuisin tätä tekoa vaikka muut olivatkin koiranäyttelyssä pyörimässä. Sain samalla korjattua taas hieman kuralla ollutta ihmissuhdetta joten sanon kyllä tälle koko sekaannukselle että kohtalolla olkoot sitten oikkunsa. Hekjalla alkoi tällä melkein turhalla Kempeleen reissullamme myös paha mahatauti, rauhoittui kuitenkin kotiin saapuessamme. Oulussa pysähdyimme myös katsomassa toisia isovanhempiani joita en ollut tavannut kahteen vuoteen, eli ei reissu harakoille mennyt (varsinkin isovanhempieni iän huomioon ottaen). Hekja oli ihan tyytyväinen saadessaan käyskennellä Oulussa puistossa rauhassa.

Ja sitten ne juoksut, ei vieläkään mitään! Mutta ei tämä nyt minun syyni mitenkään ole niin pitäisi kait lopettaa turha stressaaminen, ikävä vaan jos Sirpalla menee suunitelmia sekaisin kun nämä juoksut tulevat niin myöhässä.

Kesä on nyt lopullisesti täällä, ensimmäinen sadekin on jo saatu ukkosmyrskyn mukana tännepäin suomea. Hekjalla olikin eilispäivänä oikein hauskaa katsoa ikkunasta kuinka taivaalla välkehtii, myös taivaasta kuuluva "murahtelu" oli Hekjasta hauskaa (sai juttuseuraa). Onhan siitä kulunut aikaa kun viimeksi on ukkostanut.

Kesän vuoksi myös oravia ja jäniksiä on alkanut näkyä enemmän. Toissapäivänä Hekjakin koki pienen ihmetyksen huomatessaan miten kolme jänistä rauhallisesti loikki hänen nenänsä edestä parin metrin päästä. Ei tyttönen tajunnut edes reagoida mitenkään kun oli sen verran kummissansa. Oravathan meillä ovat aina hirvittävä riesa Hekjan mielestä, nehän kun oikein kiusaavat heiluessaan ikkunan edessä. Itseasiassa yksi pihapiirimme oravista päätti ärsyttää Hekjaa juuri nytkin kun aloin tässä päivittämään blogia. Silti hyvinhän tämä kesäelo sujuu, nyt kun pihakin vehertää ja ruohonkorsia pääsee syömään. Hekja siis en minä kuitenkaan ole näin alas vajonnut.

Ajattelin että nyt kun olen tosiaan vapaalla kaksi kokonaista päivää, niin voisin tosiaan käydä Hekjan kanssa hieman pyöräilemässä kuten aiemmin pohdiskelin. Saapas nähdä miten käy tässä loistavassa suunitelmassa. Erkkari ja Juhannusnäyttelykin lähestyvät, tosin kävipäs näin kummallisen ärsyttävästi että rippileirini (isosena toimin siis) konfirmaatio olisi juuri tuolloin Juhannus KV päivänämme! Se jää siis jännitettäväksi todella.

Hekjalle kuuluu yhä hyvää, karvaa tosin.. no vieläkin lähtee että se niistä viime kirjoituksen toiveista. Kyllä sitä pohjavillaa on tuntunut jo hieman kasvaneen kun koira on jo sen verran pehmeämpi, mutta nyt kauluksesta alkaa tippua karvoja! Hyvä sinänsä kun koira on näyttänyt kaulusliskolta jo aika pitkään...

Koulujen loput ne vain lähestyvät, itse pääsen kyllä töihin kesäksi mutta silti jää enemmän aikaa vähän rentoutua ja Hekjankin kanssa kokeilla jotain uutta/vanhaa pitkästä aikaa. Olen tässä katsellut että fiksuna lapsena säästettyäni helpompia kursseja tähän viimeiseen jaksoon (ja vähemmänkin niitä on) minulla tulee koeviikolla kolme vapaapäivää ennen koulujen loppumista. Ajattelin pitäisikö kokeilla Hekjan kanssa pyöräretkeä jonnekkin päin? Se nähdään sitten että onnistuuko. Hekjalle myös oli tänään mukava yllätys että tulin kotiin aikaisemmin kuin yleensä, ja kaikenlisäksi ei tarvinnut olla päivälläkään yksin äitini viettäessä sairaspäivää.

Kesällä myös tulisi siellä Rovaniemen Juhannus KV:ssä ja Erikoisnäyttelyssä käydä, että jos sinne on tulossa niin näkemisiin! Saa meitä moikata aina..

Mutta tämän kirjoitusvälinhän te kaikki annatte anteeksi minulle vedotessani koulun loppumiseen ja siitä aiheutuvaan stressiin? Kiitos.

No Hekjan kanssahan on taas hyvin mennyt, kaikki karvansa neiti päätti tiputtaa ennen Harstadin matkaa.. tai no luulimme ainakin että kaikki karvat. Nyt paraikaa tuolla näyttäisi olevan taas karvatuppo sohvassa kiinni, tsoh olen laiska siivoamaan joten keskityn kirjoittamiseen. Harstadin reissu, mukavaa oli paitsi että lumimyrsky yllätti meidät ja emme saaneet Hekjalle vieläkään sertiä tuolta Norjan puolelta. Hekja saa siis tyytyä tulemaan äidiksi ilman Norjan muotovalioutta. Kun pentujen kanssa kaikki menisi vain putkeen niin... huolettaahan tässä jo oman koiravauvansa puolesta. Vapusta voisi sen verran sanoa että Hekja nautti, pääsi kunnon lenkeille auringon paisteeseen ja sai touhuta pihalla rauhassa vanhempieni vahtiessa. Itse kun vietin vuosipäivää niin annoin Hekjan olla kotona muun perheen kanssa. Tuntuu jotenkin että Hekja olisi hieman kasvanut taas, kuvittelen varmaan... ehkä se olisi se karva joka kasvaa takaisin?! Vai lieneekö turha toive tuollainen..

Erikoisnäyttelyä odottaessa ei sen kummempia ole ilmoitettavaa, myöhästyneet vapun toivotukset kaikille ja jos seuraavan kerran kirjoitan vasta kesäloman alkaessa niin saa muistuttaa äkäisin kommentein laiskuudestani. Niin ja saa tänne muutenkin tulla sanomaan jos pelkkää schaissea tulee kirjoiteltua.

Eli hiihtolomat loppuivat meillä ja sen seurauksena Hekja on viikon jälkeen yksikseen kotona. Ilo oli suunnimmillaan kun pikkuveljeni saapui ensimmäisenä kotiin. Itsekin palasin lukiolais elämään ja olemme lähdössä rentouttavalle lenkille tässä, molemminpuoleisesti rentouttavalle.

Kesä lähenee koko ajan huimaa vauhtia, pian saadaan varmaan tarkempia tietoja Hekjan tulevasta sulhostakin. Pentuesuunitelman tarkemmat tiedot löytyvät http://personal.inet.fi/koti/rekikelin/pentuja.htm tuolta noin.

Seuraavaksi näyttelyissä esiinnytään sitten Norjassa huhtikuussa. Siitä kirjoitan tarkempia tietoja myöhemmin.